perjantai 14. lokakuuta 2016

Roosan suikaleen päivä


Unna Tuutikki pyrkii tarmokkaasti osallistumaan Roosa nauha -päivän tiedotukseen harjaamalla hampaitaan suikaleella, joka ei ole aivan roosa, eikä missään nimessä silkkiä.  Kampanja on käynnissä ja siihen voi osallistua eri tavoin.

 Lisemmin suikaletta on enemmän!

Toim. huom. Osallistuminen ei edellytä missään vaiheessa roosan suikaleen pureskelua. Suikalelihan syöminen ei itse asiassa auta vielä yhtään. Paitsi jos olet kissa, eikä sinulla ole omaa rahaa.

torstai 6. lokakuuta 2016

Jopa kolme kertaa vähemmän pelottava kurkku

Julkaisuvapaa 6.10.2016 kello 20.09

Kansalaiset saivat Tassulinnan vierailevalta diplomaatilta lahjaksi kurkkuja, jotka kaiken muun ulkomaantuonnin lailla altistettiin kissatieteellisen insti-Tuutin lakisääteiselle testaukselle. Tutkimustulokset on nyt vapautettu embargosta ja julkaistaan Tuutusen basaarissa kokonaisuudessaan.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin empiiristä havainnointia. 100% testiryhmästä* koki kurkun 82% muita kurkkuja vähemmän huolestuttavaksi ja 97% helpommin lähestyttäväksi. Testauksen aikana kurkkujen taholta ei havaittu lainkaan lajityypillistä yllättävää tai hälyttävää käytöstä. Testiryhmä suosittelee turvakurkkujen nostamista Tassulinnan ykkösvientituotteeksi.

Kurkku käyttäytyy rauhallisesti myös sille vieraassa ympäristössä.

*Otanta kattoi 100% valtakunnan perusjoukosta: 1 kissa, 7 vuotta, naaras, mustavalkoinen, molempikätinen.

perjantai 23. syyskuuta 2016

Knipsa-tarkkailuasema ammattilaiskäyttöön

Tunnettu ruotsalainen kissatavaraliike myy laadukkaiden neliraajakynsienhoitovälineiden ohella myös muuta kissatarpeistoa, kuten kotikyttäyksen ammattilaisille sopivia Knipsa-tarkkailuasemia. Asemat on epäilemättä aiottu astetta salaisempaan piilohavainnointiin, sillä tuotekuvauksessa ei mainita sanaakaan Knipsan tärkeimmistä ominaisuuksista, jotka tyytyväisinä myhäilevät tarkkailualan ammattilaiset heti havaitsevat.

Demonstraatio eräästä Knipsan perusominaisuudesta.

Huolellisesti mitoitettu kuutio majoittaa vaivatta yhden keskikokoisen tarkkailijan. Avoimen sivun ansiosta Knipsaan asettuminen ja sieltä poistuminen käy kätevästi esimerkiksi hypäten tai sännäten tarkkailijan hektiseen elämäntyyliin sopivasti. Tarkkailua varten Knipsaan on suunniteltu huomaamattoman kokoinen kurkistamisteknologinen aukko. Orgaaninen materiaali päästää läpi ympäristön äänet ja mahdollistaa lisäksi muistiinpanojen teon intuitiivisesti kynsien.

Tarkkailuasema on siirrettävissä ja voidaan sijoittaa huomaamattomasti esimerkiksi kirjahyllyyn.

Knipsan kurkistamisteknologinen aukko muuntuu tarpeen mukaan myös manuaalisiin toimenpiteisiin sopivaksi, mikäli ammattilaistarkkailija kokee kohteen vaativan käpälöintiä.


Aukko on mitoitettu ihanteelliseksi yhdellä (1) käpälävarrella suoritettavaan ankaraan syrpötykseen. Kohteen vaatiessa tätä rankempaa manipulaatiota tarkkailijan suositellaan käyvän toimeen Knipsan avoimen sivun kautta.

Knipsastaja valmiina toimintaan.

perjantai 2. lokakuuta 2015

Sydämellä Saaripalstalta

Sydäntä sydänlautaselta.

Kuten aiempi vierailuraportti paljasti, oli tieto Unna Tuutikin intohimosta ruokaan kiirinyt valtakunnan halki Saaripalstallekin ja tuliaispaketista paljastui Sailan tienaamaa laadukasta naudan sydäntä Ahvensaaresta. Lähetys oli rasiaa myöten sydämellinen.

Kissaneitoa ei konvehtirasioilla hurmata.

Sydämenasioista puhuttaessa neiti Penninraha tunnustaa erityisen sydämeenkäyväksi suomalaisessa iskelmämusiikissa käsitellyn pettymyksen:

 "Mutta jäljennös on arvoton,
Jos suklaata vain sydän on.


Suklaasydän, kaunis päältä, tuskin paljon lohduttaa
Suudelmatkin tuntuu jäältä, aitoa kun en mä saa. "

(Suklaasydän, 1956)

Tällä paketilla viestityt lämpimät tunteet olivat kaikkea muuta kuin valheellisia, sillä sydänkin oli läpikotaisin aitoa tavaraa. Tuutunen nautti herkkua antaumuksella selkä ja häntä puolipörrössä, ja tarjoilijan käsille suodut pusut olivat suorastaan tulisia.


Vaikka sydän taitaakin olla erityisesti Mustin mieleen (huhut kertovat Ransun ehdottaneen myyrää), ovat Saaripalstan pojat oletettavasti nyökytelleet hyväksyvästi paketille: Vain mieluista basaarittarelle. Ruokailun jälkeen Unna jäi aina vaateliaana toivomaan santsikierrosta.

Sataisiko taivaasta mannaa?

Kiitos Sailalle, Mustille ja Ransulle osuvasta ja ravitsevasta lahjasta. Se oli ajatuksella valittu ja siitä riitti iloa useampaan otteeseen.

 "Lisempikin kelpais... Oliks niitä peuroja teillä kuinka paljon?"

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Kunniavieraita basaarissa

Ennen kissablogosfääriä kuohuttanutta kissakahvilatapaamista basaariin saapui arvovieraita etelän kaukaisista valtakunnista. Omat edustajansa olivat lähettäneet matkaan Naukulan Sulo ja Namu, Trio MiuMau ja Herra Nilsson sekä Musti ja Ransu Saaripalstalta. Pyörähtipä ovensuussa Unnaa ihastelemassa vielä Pirkkokin. Kansalainen ei täpinöissään ymmärtänyt kuvata kohtaamista, mutta virallisia kyläilykuvia voi kurkkia ainakin Naukulasta. Yleisestä sirkutuksesta päätellen Chisun kappale Ihana summannee vieraiden mielipiteen ujosta basaarittaresta.

 Ylväs mustavalkopantteri ja basaaristi.

Kaukaa viisaat kissatädit olivat perillä basaarin herkkusuun mausta, ja tuliaisista paljastui kanatikkuja, pakastekuivattua ankkaa ja naudan sydäntä. Hieman hitaasti lämpiävänä tunnettu neiti Penninraha otti namien ristitulessa kursailematta kontaktia vierailijoihin.

Mitä nyt joskus ujostuttaa.

Urheilupuoltakaan ei oltu tuliaisissa unohdettu, joten kissaneidin linjat varmasti säilyvät herkuista huolimatta. Triolan raadin hyväksi havaitsema huiska sai erinomaiset arvostelut myös Tuutuselta.

 "Kautta pussihousujeni!"

"Tämä on oivallinen kapine!"

Naukulasta saatu pitkähäntäinen hiirihuiska innosti aluksi, mutta hetken päästä mieleen hiipi epäilys: Onko viaton pinkki hiiri sittenkin käärme valepuvussa? Illalla Unna päätti, että on parempi paeta sängyn alle kuin katua kalkkarokäärmeen puremana. Jos käärmettä ei saada kesytettyä, joululahjoitetaan huiska hurjina saalistajina tunnetuille tätikissoille. Huolissaan ei villin käärmehiiren vuoksi siis tarvitse olla, sillä ei basaarissakaan yöunia menetetty.

Edustaminen uuvuttaa, olivat vieraat kuinka mukavia tahansa.

Kiitos MammaN:lle, Tarulle, Sailalle ja Pirkolle vierailusta!

torstai 17. syyskuuta 2015

Lukitarin loppu


Tietämätön saattaa pohtia, onko kuvassa roska tai onko kissaneiti viimein sortunut viiksilisäkkeisiin? Tosiasiassa kyseessä on hiljainen oodi tarujen jättiläishämähäkin, Lukitarin, voittajalle. Kerkeäkäpäläiselle kaunottarelle, joka teki lopun kahdeksanjalkaisen hirviön terrorista valtakunnan salin lattialla.

 

Mitä siitä, jos yksi kahdeksasta jalasta jää roikkumaan suupielestä? Ei se sankarittaren sädekehää himmennä.

Valtakunnan aikakirjoihin merkittäköön, että lukkien pahanmakuisuutta on luonnontieteen oppaissa vahvasti liioiteltu.