lauantai 15. kesäkuuta 2013

Piilosilla


Toisinaan Unna Tuutikki päättää spontaanisti aloittaa piiloleikin kansalaisia piristääkseen. Kansalaisille ilmoittamista Tuutunen ei pidä tarpeellisena, sillä kansalaisethan kuitenkin liittyvät mukaan leikkiin aikanaan kissaneidin löytäessään. Pitkällinen odottelukaan ei piilostelijaa haittaa, sillä piilossahan voi ottaa vaikka nokoset, kunhan paikka on tarpeeksi huolella valittu.

 "Pöö! Löysit!"

"Nyt ois mun vuoro, käyks, jos lasken eka sataantoista ja sit tuun ettimään?"

12 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Joskus on jopa suotavaa, ettei palveluskunta rynni suinpäin löytämään piilottelijaa. Tällöin nimittäin tärkeä meditointihetki keskeytyy ja voi vaikuttaa kissan koko päivän energiavirtauksiin ;)

ella kirjoitti...

Totta! Lisäksi täydellisen piilopaikan löytäminen ja hienosäätö (esim. vaatteiden potkiminen hyllyltä) vie aina oman aikansa, eikä siihen kaivata kansalaisia hätyyttelemään!

Saila kirjoitti...

Onpa Unna kiltti leikkijä kun se jaksaa odottaa ja odottaa :-) Mitään muuta kuin kiltteyttä ei tuolta söpöliiniltä tietenkään odottaisikaan!

Mamma N kirjoitti...

Hyvä piilo! En olis kyllä löytänyt :)

tuutäti kirjoitti...

Lyyti-tädillä on samat harrastukset! Eräänä iltana oli jo iltaraksuja tarjolla ja Lyytiä ei vain näkynyt eikä kuulunut. Huudeltiin ja huhuiltiin. Etsiskelykin tuntui olevan tuleksetonta, kunnes toiseen kertaan yläkertaan mennessä kisu pinkaisi pois WC:stä! Oli siellä makoillut liukuovikaapin alahyllyllä 'mujupussin' päällä - karvoista päätellen.

ella kirjoitti...

Saila: Kyllä vain! Kiltti leikkijä ja reilukin. Unna jää aina kiltisti kuurottamaan omalla etsintävuorollaan ja antaa siten kansalaisille runsaasti aikaa hakeutua piiloihin. Eikä pahastu, vaikka kansalaiset olisivat jälleen kerran piiloutuneet vain sohvalle tai keittiöön. Ymmärtäähän sen, etteivät kömpelykset parhaisiin piiloihin mahdu tai osaa kiivetäkään.

Mamma N: Ei varmasti kansalainenkaan olisi tiennyt piiloleikin alkaneen, jos ei olisi juuri sattunut tarvitsemaan jotain tuolta kaapin hyllyltä.

Tuutäti: Lyyti taitaa leikkiä vielä piilottelun kehittyneempää muotoa - piilohippaa. Eli ei riitä, että löydetään, vaan on saatava myös kiinni ;D

Elina kirjoitti...

Mainio piilopaikka! Meillä ollaan niin tylsiä, että on koetettu estää vaatekaappeihin pääsy keinolla millä hyvänsä. Ettei mahoissa olisi ihan mahdottomasti villaa neuleista yms. "T-Y-L-S-Ä-Ä!" sanovat kolmoset! :D

Myrsky ja Minna kirjoitti...

Näissä leikeissä on sitä iloa. Löytämisen (ja jälleennäkemisen) iloa. Jos ihminen on pitkään (ja hädissään) joutunut kissaa etsimään.

Harmaa kirjoitti...

Ai teillä saa mennä vaatekaappiin... *huoh*

ella kirjoitti...

Elina & kolmoset: Niinpä niin, kaikki kiva aina kielletään! Vaan niin taitaa olla aika monessa kissataloudessa.

Myrsky & Minna: Totta on. Kuten Tuutäti tuossa yllä mainitsikin, Lyyti on tässä leikissä aivan mestari. Tätilässä tämä puuha on myös tuplasti sydämentykytyksiä aiheuttavaa, sillä kissan löytyminen jostain ulkosaltakaan ei ole täysin poissuljettua. Voin vain kuvitella, millaista vapaasti ulkoilevan kissan kanssa on olla piilosilla...

Harmaa: Saa, jos joku jättää oven auki. Silloin saa karvoittaa kaikki puhtaat paidat ja vaikka riipiä vähän mekkojakin kaapissa kiipeillessään, jos sattuu huvittamaan. Kansalainen saa silloin käydä kehityskeskusteluja ihan keskenään, mitäs kutsui kissan kaappiinsa.

AnnaS kirjoitti...

Ovela piilopaikka! Meillä kattilat tai siis Robert pääsee ainoastaan huivien ja pipojen sekaan nukkumaan, josta tuloksena on entistä lämmittävämmät varusteet henkilökunnalle.

Jo edesmennyt Mosse-kissa leikki mielellään "hippaa". Henkilökunta meni kaapin/tms. taakse piiloon ja huhuili kattia, joka hetken päästä hyökkäsi. Silloin ihminen taas kiljaisi ja kissa lähti pakoon ;)

ella kirjoitti...

AnnaS: Kissat keksivät mitä mainioimmat leikit :D Hyötyä ja huvia kaikille!